Hei taas kaikki ihanat lukijamme! Tässä välissä blogia päivittikin Elisabeth, joka kertoi heidän elämästään juuri tällä hetkellä. Meidän perhe piti tässä vaiheessa pienen loman, johon kuului siis myös olennaisena ja suurena osana tuo mennyt Rautalammin reissu. Lupasimme Rautalammia koskevan postauksemme päätteeksi palata reissuun myöhemmin ja nyt onkin sitten tuon postauksen aika.
Aivan upea Rautalammin alue
Koko perheemme rakastui tuohon alueeseen aivan todella. Sijaintihan sillä on Karttulaa silmällä pitäen enemmän kuin loistava, sillä automatkaa ei todellakaan kerry juurikaan. Erityisesti nyt, kun perheessämme on teini-ikäisiä, mutta myös vähän pienempiä lapsia, tällainen lyhyen automatkan päästä löytyvä keidas onkin aivan ensiarvoisen tärkeää ja aivan varmasti palaamme Rautalammille myös toistamiseen – vielä tämän kesän aikana.
Alue on kyllä todella kaunis. Sen vehreys pääsi yllättämään porukkamme, siitäkin huolimatta, että olimme siihen etukäteen yrittäneet mahdollisimman paljon tutustua. Erityisesti on mainittava jo ennakkoon hehkuttu vastakohtien maa. Sitä tämä alue totisesti nimittäin oli: paikoin oli tummanvihreitä luonnometsiä, joissa pystyi aistimaan rauhan ja toisaalla taas maisemaa hallitsivat jylhät ja oikestaan aika karutkin kallioseinämät.
Vedet olivat juurikin niin kirkkaita, kuin niiden oli ennakkoon kerrottu olevan. Henkilökohtaisesti arvostin juuri tätä piirrettä Rautalammissa kaikkein eniten, sillä inhoan uida tai meloa perinteisissä suomalaisissa vesialueissa, joissa vesi on niin tummaa, ettei eteensä tai ympärilleen näe juuri ollenkaan. Tätä ongelmaa ei Rautalammilla juuri ollut.
Tekemistä riittää
Olimme Rautalammilla siis kokonaisuudessaan juurikin ne päivät, jotka olimme alunperinkin suunnitelleet siellä viettävämme. Kaiken kaikkiaan päiviä kertyi siis neljä ja öitä kolme. Etukäteen ehkä hiukan skeptisesti suhtauduimme tähän aikaan, koska kuten jo mainittiin, perheessämme on myös kaksi teini-ikäistä, joiden viihtymisestä emme siis voineet ennakkoon olla oikein varmoja. 14-vuotiaat kaksosemme Leo ja Lisa ovat kyllä molemmat pienestä pitäen tottuneet tähän retkeilyyn, mutta viime aikoina teini-ikä on ruvennut näkymään oikein kunnolla, eikä telttailu vanhempien ja pienempien sisarusten kanssa ole enää niin kauheasti kiinnostanut. Mutta onneksemme voimme todeta, että ainakin vielä tällä reissulla riitti intoa. Olemme myös vanhempina päättäneet, että annamme näillä reissuilla kaksosille mahdollisimman paljon omaa tilaa, emmekä velvoita lähtemään tutkimaan joka ikistä niemennotkoa ja metsänreunaa, ellei ole omaa kiinnostusta siihen. Ainut, jolloin hiukan kontrolloimme heidän menemistään oli, kun lähdimme melontaretkelle Johanin kanssa – sinne kun ei perheen pienimpiä, eli 3-vuotiasta Ellaa ja 5-vuotiasta Kasperia voitu mukaan ottaa. Joten Leo ja Lisa toimivat melontaretkemme ajan lastenvahteina.
Ja voi että olikin mukavaa päästä miehen kanssa ihan kahdestaan rakkaan melontaharrastuksemme pariin – pitkästä aikaa. Nuorempana meloimme yhdessä harva se viikonloppu, mutta lapset ja perhe-elämä aiheutti sen, että tämä harrastus sai siirtyä sivuun. Mutta, Rautalammilla pääsimme vihdoin jälleen sen pariin. Maisemat olivat todella hienoja ja mielessä kävi jopa, että ensi kerralla pitäisi ottaa snorkkelit mukaan, sen verran kirkkaita vedet ihan oikeastikin olivat.
Kuolleiden karsikko – pakko nähdä!
Melontaakin enemmän odotimme kuitenkin näkevämme Kuolleiden karsikon, sillä olemme koko perhe aikamoisia historiafriikkejä ja aivan erityisen lähellä sydäntämme on 1400-1800-luvut, joiden aikana on mielestämme käynyt ihmiskunnan mielenkiintoisimpia vaiheita. Karsikko oli tietenkin periaateessa melko mitäänsanomaton, sillä alueella ei ole säilynyt alkuperäistä karsikkoa paljonkaan, mutta koska historia oli meillä kuitenkin tiedossa, osasimme arvostaa kaikkea näkemäämme. Oli jotenkin maaginen hetki, kun lähestyimme karsikkoa, sillä voimme mielissämme kuvitella, millainen tunnelma on ollut silloin 1800-luvulla hautajaissaattueessa. Kaiken kaikkiaan aivan mykistävä ja tietyllä tapaa myös nöyräksi tekevä, herkistävä paikka. Suosittelemme todella lämpimästi käymään siellä!
Jatkamme aiheen parissa myös tulevissa postauksissa, sillä nyt jäi vielä käsittelemättä monta aktiviteettia, joita ehdimme reissun aikana kokeilla. Lisäksi, haluan vielä käsitellä tarkemmin leiriytymistä isomman perheen kanssa ja erityisesti pienten lasten kanssa, sillä uskoisin, että aihe kiinnostaa ainakin osaa lukijoistamme. Katsotaan, kumpi meistä tänne seuraavaksi ehtii päivittää, minä Camilla, vaiko sisareni Elisabeth.
