Olin jo pitemmän aikaa haaveillut muutosta johonkin pienemmälle paikkakunnalle Suomessa. Olin asunut Lontoossa jo kauan ja nyt tuntui siltä että suurkaupungin vilske ja vilinä sai ainakin hetkeksi minun osaltani riittää.
Karttulaan muutto ei minun kohdallani ollutkaan mitään sattumankauppaa, sillä isovanhempani olivat asuneet siellä koko elämänsä ja olin itse viettänyt siellä lapsuuteni kesät. Tarkoituksenani olikin muuttaa isovanhempieni tyhjilleen jääneeseen taloon, joka sijaitsi Karttulan taajaman ulkopuolella, mutta silti siedettävän matkan päässä kaikista tarvittavista palveluista.
Muuttopäivä koitti ja suorastaan puhkuin intoa päästä kantamaan kaikki mukaan ottamani tavarat uuteen kotiini. Mukaan ei tosin ollut lähtenyt suurtakaan määrää tavaroita, sillä talossa olivat kaikki kalusteet jäljellä ja suurimman osan niistä halusinkin jättää niille kuuluville paikoilleen.
Talon sijainti oli omasta mielestäni ihanteellinen, sillä sitä ympäröi vehreä puutarhatontti, jossa kasvoi runsaasti kauniita vanhoja perennoja, omenapuita ja pari suurta koivua. Pihapiirissä nökötti myös vanha pihasauna, jossa oli parhaat löylyt missä olin koskaan ollut. Noin viidensadan metrin päässä kimmelsi järvi ja papan vanha soutuvene nökötti vanhan pihlajan alla vain odottamassa järvelle pääsyä.
Muutto oli ohi nopeasti, sillä minulla oli vain omia henkilökohtaisia tavaroitani ja vanha lipasto, jonka asettelin selvästi sille kuuluvalle paikalle salin ikkunan alle. Mummon vanha posliinikukka, joka oli juuri parhaassa kukassaan sopi siihen päälle upeasti ja katselinkin asetelmaa iloisena.
Nopean ja vaivattoman muuton jälkeen ajattelin että mikä olisikaan mukavampaa, kuin päiväkahvit keväisessä puutarhassa ja niimpä keittelinkin perinteiset pannukahvit mummon vanhalla hellalla ja istahdin talon rapuille nauttimaan lintujen laulusta ja ihanasta kevät ilmasta.
Muutama krookus kurkisteli jo iloisena vanhojen heinien seasta ja lintujen sirkutus täytti ilman kun ne puuhakkaina rakentelivat pesiään. Tätä kaikkea katsoessani mietin hiljaa mielessäni, että muutto Karttulaan oli ollut yksi elämäni parhaista ratkaisuista.
