Koko kesä Karttulassa

karttula

Viime kesänä päätin sitten toteuttaa pitkäaikaisen unelmani omasta mummonmökistä. Aloitin etsimisen jo hyvissä ajoin kevät talvella ja lopulta kesän jo kolkutellessa ovella, juuri oikeanlainen paikka löytyi kuin sattumalta. Kuulin paikasta naapuriltani, joka sattumalta jutellessamme kertoi, että hänen iäkäs tätinsä oli myymässä vanhaa maalaistaloaan Karttulassa. Varsinaisesti Karttula ei kuulunut alueisiin joista olin kesäpaikkaa itselleni etsimässä, mutta vaisto sanoi minulle, että oli paras myös tarkistaa tämä vaihtoehto.

Matkustin Karttulaan eräänä kauniina alkukesän lauantaina, kun ruoho tuoksui ja lintujen viserrys täytti ilman. Olin saanut naapuriltani hyvät ohjeet ja löysinkin paikan todella helposti. Viimeiset pari kilometriä oli pientä hiekkatietä ja luonnon vehreys suorastaan huimasi minut ajaessani tietä eteenpäin. Saavuttuani perille, minua kohtasi näky, jota en varmasti koskaan unohda. Eteeni aukeni pihapiiri, jonka keskellä seisoi punainen maalaistalo ryhdikkäänä, valkoisten ikkunanpuitteiden kera.

Kun astuin autosta ulos, lintujen liverrys täytti ilman ja vanhat omenapuut kukkivat sinistä kesätaivasta vasten. Ilmassa kuului mehiläisten pörinä ja heinäsirkkojen iloinen kuoro soitteli jossakin heinikon uumenissa. Pihapiiriin kuului vielä kauniin päärakennuksen lisäksi vanha hirsinen sauna ja aittarivistö. Kuljeskelin ja katselin pihapiiriä ilman mitään kiirettä, sillä tunnelma oli niin kerta kaikkisen rauhoittava ja ihana, että tunsin jopa hiukan liikuttuvani paikan kauneuden edessä.

virmasvesi

Naapurini täti oli jättänyt minulle avaimen saunan pukuhuoneen räsymaton alle, joten sain omassa rauhassani kulkea ja katsella. Noin kahdenkymmenen metrin päässä välkkyi Virmasvesi ja sen ihana tuoksu leijui tuulen mukana pihapiiriin.

Lopulta hain avaimen pukuhuoneesta ja päätin kurkistaa sisälle hurmaavaan päärakennukseen. En odottanut liikoja, sillä liian usein minulle oli käynyt niin, että ulkokuori oli aivan ihana mutta sisällä odotti suuren remontin tarve.

Asettelin suuren avaimen lukkoon ja käänsin avainta, joka pyörähtikin lukossa yllättävän helposti.

Heti ensimmäisenä vastassa oli ihana kuisti, jonka pieniruutuisista ikkunoista aurinko kimmelteli kauniina. Kuistin lattialla oli mäntysuovalta tuoksuvat räsymatot ja ikkunoilla vanhoissa saviruukuissaan pelargonioita siisteissä riveissä. Pari korituolia oli aseteltu kuistille ja pystyinkin jo kuvittelemaan itseni aamukahvilla siinä, lukemassa hyvää kirjaa.

Kuistin ovi johti tupaan, ei kovin suureen, mutta tupaan kuitenkin, jonka vanhat käsinveistetyt hirsiseinät henkivät lumoavaa tunnnelmaa ja ikkunoissa oli ohuen ohuet valkoiset verhokapat. Jokapuolella tuoksui puhtaalle ja kaikesta huomasi että taloa oli hoidettu ja huollettu rakkaudella. Vanhojen lattialankkujen päällä oli räsymatot ja toisen ikkunan alapuolella sivustavedettävä virkattuine peitteineen.

Tuvassa oli myös suuri ja vanha pirtinpöytä, jonka kummallakin puolella oli pitkät vanhat penkit. Toisella seinällä oli vanha astiakaappi ja ikkunan alla kaksi vanhaa nojatuolia yhdessä pienen pöydän kanssa.

Kaiken kruunasi upea ja suuri leivinuuni, joka varmasti lämmittäisi tuvan ihanan lämpöiseksi myös talvi ilmoilla. Tuvasta päästiin keittiöön, jonka käsin veistetyt puiset astiakaapit oli maalattu hennon vaaleansinisellä, lattialankkujen ollessa jo iän tummentavat.

Keittiössä oli pieni apupöytä ikkunan edessä ja siinä oli suuri kimpullinen ruiskaunokkeja. Talossa oli vielä makuuhuone, joka oli myös jätetty hirsiseinille ja nurkassa seisoi vanha ja kaunis pönttöuuni.

Kiertelin ja katselin, enkä meinannut millään saada tarpeekseni tuon talon tunnelmasta ja kauneudesta. Istahdin keittiön puiselle tuolille ja annoin katseeni kiertää keittiön seinillä. Tajusin yhtäkkiä että tämä oli se paikka johon olin aina kaivannut, jota oli etsinyt ja jonka tunsin omakseni. Olin koko elämäni tuntenut kummallista rauhattomuutta ja kaihoa ja nyt se kaikki oli hävinnyt kuin tuosta vain.

Päätin heti välittömästi soittaa naapurini tädille ja ilmoittaa että halusin ehdottomasti ostaa paikan itselleni. Samaan aikaan päätin että viettäisin siellä koko kesäkuussa alkavan kesälomani, alusta loppuun saakka. Hymyilin itsekseni ajatukselle kokonaisesta kuukaudesta täällä.

Kauppakirjat teimme heti seuraavan viikon alussa ja onnellani ei ollut rajaa kun lähdin pankista kohti omaa autoani, joka oli jo pakattu valmiiksi. Kun käynnistin moottorin ja suuntasin kohti omaa kesäpaikkaani, tiesin mitä tarkoittaa olla onnellinen!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *