Karttulasta kajahtaa!

kuoromatka

Pari vuotta sitten, teimme kuoroni kanssa ikimuistoisen matkan kesäiseen Karttulaan. Reissua olimme suunnitelleet jo pidemmän aikaa ja kun eräs kuorossamme laulava rouvashenkilö kertoi häämatkastaan Karttulaan,päätimme tutkailla tätä mahdollisuutta hiukan tarkemmin. Pian Karttula olikin jo valittu yksimielisellä äänestyksellä kesäreisumme kohteeksi. Aika tuntui kuluvan todella hitaasti sinä kevättalvena, kun kaikki kuorolaiset odottivat malttamattomina Karttulan lomaa. Tarkoitus oli viipyä Karttulassa viikonlopun yli ja tutustua sen uskomattoman monipuoliseen tarjontaan nähtävyyksiä ja tapahtumia.

15.7. vuokraamamme tilausbussi starttasi läheisen huoltoasemamme pihasta ja aloitimme hilpeän matkan kohti kaunista Karttulaa. Matka sujui rattoisasti yhteislaulujen raikuessa ja innokkaiden matkalaisten heittäessä huulta. Kolmituntinen matka oli ohi kuin hujauksessa, kun matkalla ei edes ollut tarvinnut pysähtyä. Mukaan oli kuoronjohtajamme tehnyt voileipiä ja kaikkien onneksi bussissamme oli wc (joka oli kyllä jäänyt tyhjentämättä)mutta käytimme sitä silti. Kun linja-automme kaarsi komeasti Karttulaan huoltoaseman pihaan, kaikki kuorolaiset kajauttivat ilmoille ihanan kiitoslaulun kuskille, sekä raikuvat aplodit. Nyt loma saattoi alkaa.

Ohjelmaa oli varattu ensimmäiselle päivälle reilusti, että ehtisimme varmasti nähdä kaiken mitä Karttulalla oli tarjottavanaan. Ensin oli tarkoitus käydä vaihtamassa matkasta pölyttyneet vaatteet, meille varattuihin kuoropaitoihin, lomamökeissä joissa meidän tulisi yöpyä. Paitoihin olimme todella panostaneet, sillä halusimme liikkua edustavana ryhmänä Karttulassa. Miehille varatut paidat olivat punaiset ja naisille siniset, kuoron huulenheittäjä Mauri oli keksinyt tämän idean. Marjo, joka paitsi lauloi kuorossamme, oli myös käsityönopettaja, oli laittanut luokkansa painamaan paitoihin tekstin Karttula loma rules. Tiesimme että teksti oli ehkä hiukan liiankin nuorekas meille, olihan kuorolaisten keski-ikä noin 62 vuotta, mutta ajattelimme että voisi olla hauskaa näyttää nuorille että osaavat sitä vanhemmatkin olla trendikkäitä.

Paidat vaihdettuamme, meillä oli aikaa shoppailla Karttulan keskustassa noin pari tuntia, jonka jälkeen oli tarkoitus tavata lounasravintola Lyylin edessä. Lyylissä meille tarjoiltaisiin lounasta ja sen jälkeen olisi vuorossa käynti kotiseutumuseossa. Kaksi tuntia, jotka olivat varattuja shoppailuun oli mielestäni hiukan liian lyhyt aika. Olisin halunnut vielä käydä lippalakki myymälässä, ostamassa miehelleni Karttula lippalakin, mutta aika kertakaikkiaan loppui kesken. Minä ja ystävättäreni ehdimme ostaa kuitenkin meille samanlaiset aurinkolipat, joissa oli Karttulan sataman logo.

Lounastamaan pääsimme Lyyliin aivan aikataulun mukaisesti ja lounas olikin kaikkien mielestä todella maittava. Kun lomalla oltiin päätimme yhdessä repäistä ja tilasimme kaikki jälkiruuaksi vielä dallas-pullat ja kahvit. Tyytyväisinä poistuimme lounasravintolasta ja päätimme ruokailla siellä vielä ainakin kerran uudelleen reissumme aikana.

Kotiseutumuseon porteilla meitä odottelikin jo Pena, joka oli palkattu oppaaksemme. Pena oli Karttulassa kuuluisa laajasta kotiseutuhistoria tietoisuudestaan ja halusimme tietenkin kuulla mahdollisimman paljon tietoa Karttulasta. Pena oli hyvä tarinankertoja ja sai museon heräämään henkiin tarinoillaan vanhasta ajasta. Penan suku oli niin pitkälle kuin tiedettiin alkuperäisiä Karttulalaisia, joten tämän parempaa tietoutta sai hakea. Pena lupasi viedä käymään meidät myös äidillään, jonka luona hän asui, yläkerran vinttihuoneessa. Kolme tuntia kotiseutumuseossa hujahti kuin siivillä ja oli aika lähteä seuraavaan kohteeseemme. Meille oli jo etukäteen varattu liput Karttulan kuuluisaan kesäteatteriin. Kuoronjohtaja oli onneksi hommannut liput jo paria kuukautta aiemmin, ettei vain kävisi niin että esitys olisikin loppuunmyyty. Saavuttuamme paikalle alkoi tihuuttaa hiljalleen vettä, vaikka muuten kaunista olikin. Kuoronjohtaja oli onneksi varautunut myös sateen mahdollisuuteen, ja kaivoi repustaan kasan kertakäyttöisiä sadeviittoja. Pena oli mukanamme ja tietenkään hänelle ei oltu varattu omaa sadeviittaa. Säälistä ajattelin tarjota Penalle mahdollisuutta tulla minun viittani alle, ja niin istuimme Penan kanssa kesäteatterin kostealla puupenkillä tiiviisti, yllämme läpinäkyvä sadeviitta. Näytelmä oli todella hauska ja Penankaan seurassa ei ollut valittamista. Näytelmän loputtua suorastaan harmitti, kun Penan täytyi lähteä Karttulan Monikkalaan äitinsä luo saunaa lämmittämään. Kuoromme suuntasi majoituspaikkaamme mökkikylään. Koko ryhmä oli aivan uupunut jännittävästä ja mielenkiintoisesta päivästä, joten päätimme yhteistuumin ruveta valmistautumaan yöpuulle.

Aamulla heräsimme kauniiseen kesäaamuun, jota säesti lintujen valloittava konsertti. Virmasvesi kimmalsi kauniina kesäaamussa, kun kävimme koko kuoron voimalla virkistävällä aamu uinnilla. Aamupalaa vielä nauttiessamme, Pena saapuikin taas jo paikalle, valmiina kertomaan meille seuraavasta kohteestamme Karttulassa. Tarkoitus oli suunnistaa ensimmäisen suomalaisen jalkapalloammattilaisen Aulis Rytkösen kotipaikalle katsomaan hänen lapsuuden maisemiaan. Tästä jatkaisimme matkaa kuuluisalle Sourun ruukin savupiipulle, jossa meillä olisi aikaa ottaa myös muutamia valokuvia. Koska halusimme nähdä mahdollisimman paljon tämän viikonlopun aikana, olimme sovittaneet ohjelmaamme vielä yhden kohteen, joka oli Karttulan kirkko ja sitä ympäröivä hautausmaa alue. Kaikissa kohteissa Pena jaksoi kertoa meille elävästi Karttulan mielenkiintoisesta historiasta ja siellä eläneistä ihmisistä. Itselläni suurin osa meni kuitenkin ohi, kun keskityin tuijottelemaan Penan surumielisiä silmiä. Nuhtelin itseäni tästä pitämästäni silmäpelistä ja päätin että se ei tulisi enää toistumaan. Huokaisinkin helpotuksesta kun kierroksemme oli ohi, ja päätimme viettää kuorolaisten kanssa sauna ja nuotioillan mökkikylässämme.

Saunominen ja uiminen kauniissa maalaismaisemassa oli rentouttavaa ja naisten ollessa saunassa, miehet olivatkin jo virittäneet upean nuotion valmiiksi. Yllättäen siinä nuotiolla naisporukassa istuessamme ja makkaraa paistaessamme, alkoi metsästä kuulua ryskettä. Kaikkien pelästyneet katseet kääntyivät äänen suuntaan ja helpotus olikin aikamoinen, kun metsästä ilmestyikin Pena. Penalla oli pyhävaatteet päällä ja iloinen mieli, ehkäpä oli jopa nautittu jotain miestä väkevämpää. Määrätietoisesti Pena suuntasi viereeni penkille ja kävikin siihen muitta mutkitta istumaan. Illanvietto jatkui iloisena makkaran ja kuorolaulujen kohottaessa tunnelmaa entisestään, ja kuin huomaamatta Pena oli kietonut vahvat kätensä ympärilleni. Aiemmin päivällä olin päättänyyt että silmäpeli jota olin Karttulassa pitänyt sai loppua, mutta nyt jouduin pyörtämään päätökseni. Penan kainalossa oli niin mukava olla nuotion hiljaa hiipuessa siinä silmiemme edessä, ettei mieleeni edes juolahtanut siirtyä pois. Muiden mennessä nukkumaan, minä ja Pena jäimme vielä pitämään tulta ja juttelemaan niitä näitä. leirinuotiolla

Aamusella nukutti aika lailla, kun illalla oli mennyt niin myöhään, mutta oloni oli silti iloisempi kuin aikoihin. Aamiaisen jälkeen oli tarkoitus lähteä kotia kohden ja heittää hyvästit hurmaavalle Karttulalle. Muiden jo istuessa bussissa, pyysin kuoronjohtajaa lainaamaan mikrofonia hetkeksi. Kerroin rakkaille kuorokavereilleni että en tulisi mukaan paluumatkalle vaan jäisin Karttulaan Penan kanssa, sekä toivotin heille onnea kotimatkaan. Ymmärrettävää kyllä, ensimmäinen reaktio oli ihmettynyt hiljaisuus, mutta hetkisen kuluttua kuoronjohtajan aloittaessa koko kuoro kajautti ilmoille liikuttavan hyvästit laulun. Bussin startatessa matkaan Penakin oli jo ilmestynyt vierelleni, ja jäimme vilkuttamaan linja-autolle ja entiselle elämälleni. Oli siis oikeastaan onnenpotku etten kerennyt ostaa lippalakkia miehelleni, joka nyt oli siis ex-mies!

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *